LIEDENPOHJAN
KYLÄYHDISTYS ry.

  • Esittely
  • Ajankohtaista
  • Historia
  • Kirkko
  • Kuvagalleria
  • Kylätalo
  • Kyläyhdistys
  • Liedenpohjan koulu
  • Linkkejä
  • Luontokohteet
  • Museo
  • Palvelut
  • Yritykset
  • Yhteystiedot
  • © 28.04.2014

    Historia

    Historia on koottu, kyläyhdistyksen toimesta, osana Liedenpohjan kyläsuunnitelmaa:

    Liedenpohjan kylä, kirkkaan ja syvän Toisveden pohjoisrannalla, on asutukseltaan jo yli viisi vuosisataa vanhaa.
    Perimätiedon mukaan kylä sai nimensä, kun ensimmäiset asukkaat tulivat kylään soutaen vesitse lahdenperään. Edellä kulkenut löysi erämiesten vanhan leiripaikan ja tulisijan ja tokaisi toisille:” Tässä on lieden pohja, täällä on ollut ennenkin ihmisiä. – Jäädään tänne !” Tulijoki -nimi syntyi, kun uudisasukkaat saapuivat kylän halki virtaavan joen rantaan todeten:” Tuli joki vastaan”. – Näille paikoille ensimmäiset asukkaat perustivat Liedenpohjan ja Tulijoen talot.

    Liedenpohjan talon isäntäluettelossa mainitaan ensimmäisenä isäntänä Pekka Hukkainen (1570 – 83) ja Tulijoen isäntänä Niilo Juhonpoika (1567 – 79)

    Maatalousvaltaisen asutuksen lisääntyessä mukaan alkoi tulla myös teollista toimintaa. Esim. Pohjan meijeri toimi vuodesta 1895 aina 1940 -luvun lopulle.

    Toivo Aleksanteri Peltomäestä tuli merkittävä työnantaja kylässä. Hän toimi ensin 1900 -luvun alussa kauppiaana n. viisi vuotta ja sitten kotitalonsa isännyyden ohella perusti sahan ja myllyn.

    Edistys oli suuri kun kyläkeskus sai ensimmäiset sähkövalot sahan voimalasta.
    Peltomäki omisti myös kuljetuskalustoa, proomuja ja Toisvesi – nimisen hinaajalaivan. Sahatavaraa kuljetettiin aina Tampereelle saakka.

    Myös Tarjanne- laiva liikennöi kylään.

    Opintielle päästiin, kun kylälle perustettiin koulu vuonna 1895; ensin vuokratiloissa Seth Ylä-Tulijoen talossa.
    Ensimmäinen koulurakennus kohosi 1899, nykyinen Wanha Koulu 1928 ja uusin, yhä toimiva koulu vuonna 1955.

    Vanhin koulurakennus sai uuden tehtävän, kun se Voipa Nuorukainen Sulkavan aloitteesta ja suureksi osaksi kyläläisten talkoovoimin, siirrettiin harjun päälle ja rakennettiin kirkoksi v. 1961.
    Hautausmaa-alue oli saatu lahjoituksena n. 10 vuotta aikaisemmin Matti Tomperilta. Toimintaa tukemaan perustettiin Rukoushuoneyhdistys.
    Voipa Sulkavan uutteran keräilytoiminnan ansiosta kylälle saatiin myös oma kotiseutumuseo.

    Nuorisoseura toimi vuodesta 1902 aina 1950 -luvulle saakka. Seura omisti oman talon, joka myöhemmin toimi yhteistalona 1945 perustetun maamiesseuran kanssa.
    Työväenyhdistys aloitti toimintansa 1915 ja oma talo valmistui v. 1928.
    Oman lisänsä kylän elämään toi sodan jälkeen runsas siirtolaisasutus ja kun puutaloja valmistava Vainionpää -yhtiöt aloitti toimintansa 1960 -luvulla.
    Kylään rakennettiin 1960 -luvulla mm: Kyläkirkko, Lasten kesäsiirtola, Vainionpään hirsitalotehtaat, kylämuseo, pankin sivukonttori sekä kylän ensimmäinen rivitalo.
    Liikenneyhteydet paranivat huomattavasti, kun kantatie 66:n rakennushanketta alettiin toteuttaa. Ensin tehtiin Tulijoen silta 1977 ja sen jälkeen kokonaan uusi ja suora KT 66.

    Uudesta tiestä oli paljon hyötyä, varsinkin niille, jotka päivittäin joutuivat ajamaan työmatkoja tänne tai kävivät Virtain keskustassa töissä. Mutta uudesta tiestä oli myös haittaakin, kun oman kylän palveluiden sijasta ajettiinkin omalla autolla pitäjän keskustaan ( ja naapurikuntiin) kauppa- ja pankkiasioille. Osittain tästä syystä, mutta myös muuttoliikkeestä johtuen, kylässä toimii enää yksi kauppa , kun ennen vireää kylää palveli parhaimmillaan kolme kauppaa, kahvila, pankki ja posti. Pankki- ja postikonttorit on korvattu kaupan yhteydessä olevilla asiamiespalveluilla.